viikko sitten la aamuna Dago ei pystynytkään kunnolla kävelemään ja sen pää "vispasi". Jos voi sanoa niin onneksi minulla oli jo yhden koiran verran kokemusta tästä vaivasta. Kyseessä oli siis ns. Vestibulaari syndrooma. Varsinaista hoitokeinoa siihen ei ole, mutta jos koira voi huonosti niin pahoinvointilääkettä voi antaa.

Dagolla ei ollut pahoinvointia, mutta tietysti oli hiukan hankalaa syöminen ja juominen. Se kuitenkin haki itse juomakupille, vaikka aluksi tietysti pidinkin huolta että annoin pienemmästä kupista ja pidin sitä sen kuonon edessä, kun toisella kädellä varmuuden vuoksi pidin valjaista kiinni ettei se horjunut.

Nyt on viikko kulunut ja Dago voi hiukan paremmin, juurikin äsken tultiin lenkiltä ja vaikka se välillä horjahteleekin ja pää on vinossa niin vauhti on kuitenkin suht normaali vanhan koiran vauhti.

Tähän on toki varauduttu, että aika voi täyttyä milloin tahansa, mutta aina se on yhtä vaikeaa. Ymmärtää, ettei mikään ole ikuista ja joskus tulee (toivottavasti ei kuitenkaan ihan nyt) aika luopua.

Koska Dago ei oikein voi tulla yläkertaan niin minä siirryin alakertaan nukkumaan sen kanssa. Niin kauan mennään tällä järjestelyllä, kun on tarvis. Aika näyttää kuinka tässä käy....

Dago <3