eilen sain Tarjalta suruviestin, että Hetasta oli tullut uusi SUURI TÄHTI taivaalle.

Tämä pieni suuri koira valloitti monien sydämen. Jo heti silloin, kun Heta oli ihan pieni meinasin pitää sen itse, vaikka uroskin oli jo jäämässä tuosta pentueesta. Se oli vaan niin käsittämättömän IHANA koira alusta loppuun saakka. Mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin ja myöhemminkin kohtalo on jotenkin puuttunut peliin ja jostain on ilmestynyt se oikea ihminen juuri sille koiralle. 

Muistan, kun Tarja ei todellakaan ollut koiraihminen, mutta jotenkin aviomiehensa Jukka sai Tarjan pään kääntymään vuosien kypsyttelyllä. Tarja soitti minulle juuri silloin, kun H-pennelit olivat luovutusikäisiä (hän ei siis tiennyt vaikka naapureita oltiinkin, näistä pennuista) ja kysyi josko tietäisin mistä heille löytyisi pentu, koska juuri silloin oli se oikea aika tälle asialle... Sanoin, että et voi uskoa, mutta minulla on täällä narttu jota en meinannut enää myydäkään, mutta jos sinä sen haluat niin sinulle voin sen luovuttaa. Juurikin siksi, koska Heta jäi asumaan naapuriini vastapäiseen taloon.

Hetalla oli paras mahdollinen koti ja huolenpito. Hetallahan alkoi epilepsia vuosi pennutuksen jälkeen. Ei se onneksi kuitenkaan haitannut tämän ihanuuden elämää, kun lääkitys saatiin kuntoon. 

Heta oli vielä toissapäivänä normi oma itsensä, mutta eilen joskus puolen päivän maissa tuli yllättävä käänne. Tarja ja Jukka veivät Hetan lääkäriin, mutta missään ei ilmennyt varsinaisesti mitään poikkeavaa. Ainut asia mikä viittasi johonkin aivoperäiseen oli vasemman puolen "toimimattomuus". Eläinlääkäri epäili aivoinfarktia. Heta lähti ns. suorilta tassuilta ja lähtö oli kuulemma kaunis, jos näin voi sanoa.

Kiitos Tarja ja Jukka Halonen, teidän kanssanne Heta sai parhaan mahdollisen elämän! Otan osaa suruunne joka kuten tiedän on suuri! Aika auttaa, mutta suru ei koskaan häviä eikä pidäkään. 

Hetaa suunnattomasti kaivaten,

Mervi ja veljensä Dago

Heta 8.1.-16

Heartbreaker_2016.jpg