Tiltu oli oksennellut jo jonkin aikaa. Reilu 2 viikkoa sitten se röntgenkuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään hälyttävää. Johanna epäili, että sillä olisi ollut ruokatorvessa jotain, koska kovasti se meni aina ruokakupille, mutta ei kuitenkaan syönyt. Joi kyllä ravintoliuosta ja vettä. Sillä se pysyi nämä pari viikkoa hengissä.

Perjantaina se sitten tähystettiin ja ruokatorvi näytti kyllä ärtyneeltä mutta muuten puhtaalta. Se mitä eniten pelkäsimme niin vatsalaukussa oli suuri mitä ilmeisimmin pahanlaatuinen kasvain ja näin meidän Tiltustakin tuli koiraenkeli.

Tiltu oli emonsa Lyylin veroinen koira joita ei ole monta. Agilitykoirista parhain!

Kiitos Jonnalle Tiltun hyvästä hoidosta. Kiitos Jonnan isälle jossa Tiltu sai viettää ansaitsemaansa eläkeläiskoiran elämää siskonsa Klaaran kanssa jäätyään kisakentiltä pois loppuvuodesta 2011.

surullisin mielin Mervi