Jostain syystä minulta on asiaa kyselty :-)

no en varsinaisesti, mutta nyt jostain syystä suurin osa pennuistani on viime vuosina mennyt/menee agilityharrastajille. Eli en varsinaisesti ole tehnyt yhdistelmiä niin, että ajattelisin niistä tulevan agi koiria. Pyrin tekemään yhdistelmiä jotka miellyttävät minua joka suhteessa.

On tietenkin todella hienoa, että kasvattieni kanssa tehdään jotain oli se laji mikä tahansa. Senverran pehmeitä ovat kuitenkin perusluonteeltaan ettei näistä IPO koiria tulisi tekemälläkään. 

Vaikka tuossa pentulaatikossa nyt köllöttelee ns. tulevia agilitykoiria, niin en kuitenkaan voi luvata, että niistä mitään huippuja tulisi. Sehän riippuu myös hyvin paljon niiden uusista omistajista, millaisia niistä sitten loppujen lopuksi tuleekaan. Kun itse aloitin Gigon kanssa treenaamisen ja reilu kaksi vuotta sitten kisaamisen, kirjoittelin että jos minä pystyn tähän niin siihen pystynee kuka tahansa. Tällä hetkellä olen kuitenkin vähän eri mieltä. Kyllä koiralla täytyy olla motivaatiota samoin kuin ohjaajallakin, että niitä tuloksia tulee. Nyt kun olen melkein saanut koulutettua tuon toisenkin koiran kisakuntoon niin voin sanoa, että kyllä se on meiltä treenikertoja vaatinut. Belgialainen on kyllä erittäin nopea oppimaan eikä sitä tarvitse ns. pakottaa. Oppii jopa katselemalla (jos vain malttaa katsoa). Haluaa tehdä, kun näkee että toinen koira tekee. Eikä varmasti tarvitse perässä vetää ja maanitella.

Hieman pehmeänpi koira on helpompi kouluttaa, kuin äärettömän kova. Pehmeä koira tekee virheen, mutta yleensä ei toista sitä jatkuvasti vaan ottaa opikseen. Kovan koiran kanssa voi joutua painimaan saman asian kanssa kauemmin. Iso koira, pieni koira kumpi parempi? Toki pienempi voi olla hiukan nopeampi kuin isompi, mutta mielestäni tässäkään ei ole ns. varmaa sääntöä. Itselläni kaksi isoa (mikä ei tarkoita raskasta vaan korkeutta) urosta ja molempien vauhti hyvä, yliaika nollia näillä ei tarvitse "pelätä".

Tähän loppuun suuri kiitos niille jotka olette hankkineet/hankitte minulta koiran. Pääsääntöisesti myyn ns. kotikoiria koteihin jotka otetaan kavereiksi ilman suurempia haaveita. Jos sitten niistä jotain tuleekin/on tullut niin kiitos kuuluu narun toiseen päähän jotka ovat jaksaneet tehdä näiden mutiaisten kanssa muutakin kuin katsella ne kainalossa elokuvia (kuten itse teen useinkin).

Mukavaa kevättä toivotellen Mervi