Hiljaiseloa on ollut...
Päätin sittenkin astuttaa Béauteen eli Iran seuraavasta juoksusta (odotellaan....), kun niitä Pippurin pentuja ei tullutkaan. Ultrassahan näkyi 3-4 pentua, mutta ne olivat "hävinneet" jonnekin. Sääli sillä olisin niin halunnut siitä narttupennun itselleni eli sijoitukseen.

Eli seuraavaksi meillä on taas belggarin pennut, todennäköisesti kahdet jos Sylvinkin juoksu alkaa "sopivasti". Tosin vain toiset pennuista syntyvät meillä. Sylvin pennut syntyvät ja hoidetaan Hämeenlinnassa Johannalla. Lokakuussa pitäisikin sitten alkaa Alexian juoksu. Joten myös pieniä sipun pentujakin on tulossa. Sipuista on tälläkertaa jäämässä kotiinkin yksi. Tosin olen luvannut, että Kati-Maarit saa nyt "omansa" jos ei tule kuin yksi pentu. Hän jäi odottelemaan Alexian seuraavaa pentuetta, kun Amelie jouduttiin nukuttamaan. Minulle on tulossa toisetkin sipun pennut keväällä 2011, mutta niistä sitten myöhemmin. Molempien narttujen urokset on hakusessa. Alexian uros on Ruotsista ja mitä todennäköisimmin myös tuon toisenkin nartun. 

Belggari pennun aika ei vielä itselläni ole. Hirveästi tekisi mieli uutta harrastekoiraa, mutta joskus on otettava järki käteen ja tässä kohtaa on sen aika. Vanhukset Taika ja Baro ansaitsevat vanhuuden jossa niille riittää aikaa ja rapsutuksia, hitaita lenkkejä joilla saa rauhassa nuuskutella ja vain nauttia. Valitettavasti molemmilla alkaa ikä painaa ja pahoin pelkään ettei vuosia ole paria enempää jäljellä. Joten nyt elellään hyvin pitkälti rakkaitten vanhusten ehdoilla. Ja siksi toisekseen tuo meidän Tikru on kyllä semmoinen kakara, ettei millään jaksaisi uutta samanlaista vielä ihan hetkeen .  Myös se, että vanhempi poikani Erik pääsee vihdoinkin opiskelemaan eikä ole hetkeen auttamassa koirien hoidossa vaikuttaa kotona asuvaan koiramäärään. Yksin kun ei ihan aina jaksa ulkoiluttaa tällaistakaan laumaa. Dagon kanssa käydään pidemmät lenkit kuin vanhusten joten välillä tuntuu, että olen lenkillä koko ajan. Naapurit ovatkin katselleet välillä hieman ihmeissään, että mihin sitä taas ollaan menossa. Mutta ei auta valittaa. Eikä tätä ikuisuutta kestä, valitettavasti.

Mukavaa loppukesää kaikille!
Mervi