Olin juuri viikon lomalla ja eilen, kun tulin kotiin niin sainkin lähteä samantien eläinlääkäriin. Taikalla on mitä todennäköisimmin vanhoille koirille kuulemma aika tyypillinen vetibulaari syndrooma.

Viime yönä taas kerran tuli valvottua sitä ns koiranunta. Kun mitään ääntä ei Taikan nukkumapaikalta kuulunut, niin kävin pariin kertaan katsomassa onko se yleensäkään enää elossa... Aamulla nostin sen pihalle ja sen jalat kyllä piti ja se jopa pissasikin ihan "oikeaoppisesti" itse, mutta vielä ainakaan se ei pysty yhtään astelta itse ottamaan ilman tukea. Pää on vinossa vasemmalle, mutta silmät eivät taida enää vispata niinkuin eilen illalla. Jonkun verran sain sen juomaan ja syömäänkin. Eilisillan klo 17 jälkeen se ei ollut juonut tai syönyt aamun mennessä yhtään.

Osahan näistä tapauksista selviää ja osa taas ei. Olen tietysti varautunut siihen lopulliseen lähtöön, kun Taika on jo yli 14-vuotias. Aina se vaan on yhtä vaikeaa oli koiran minkä ikäinen tahansa.

Odottelen tässä vielä muutaman tunnin ja soitan sitten taas eläinlääkärille. Katsotaan käydäänkö tänään vielä näytillä vai jatketaanko muutama päivä kotihoidossa ja päätetään sitten jatkosta.

Taas kerran sain Herttonimen Hertassa erinomaista palvelua, vaikka heillä oli eilen illalla todellakin kaottinen tilanne niin minuakaan ei käännytetty koirineni pois. Jostain syystä eilen siinä puolen tunnin sisällä, kun men olimme siellä niin 3 koiraa oli samaan aikaan sisällä synnytysongelmien takia. Syntymä ja kuolema kulki taas niin käsi kädessä. Toivottavasti edes osa niistä pienistä saatiin pelastettua.