no hyvää kuuluu!

Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet todella paljon. Ne saivat matokuurin ja pikkuhiljaa alkaa (todellakin) muukin ruoka maistua tuon äipän maidon lisäksi. Kovin ovat edelleenkin tasaista porukkaa sekä kooltaan, että muutenkin. Ei ole vielä juurikaan havaittavissa luonne-eroja heidän välillään. 

Tänään kävin ostamassa vähän lisää leluja ja laitoin sinne muutaman vanhankin lelun joukkoon. Noble juuri ja juuri pystyi luopumaan omistaan, onhan hän jo ISO mies ;-) Tosin sitä kaikkein rakkanta Noblen lelua en pistänyt kiertoon. 

Jotenkin niin älyttömän hauskaa seurata miten siinäkin suhteessa ovat kovin samanlaisia isä ja poika eli Gigo ja Noble. Pennut nimittäin kiinnostavat molempia niin kovasti. Molemmat seurailevat mielellään pentujen tekemisiä ja kurkkivat tuosta pentuaidan yli tuonne pentulaan ja välillä käyvätkin, mutta vain minun läsnäollessani siellä. Vaikka luotankin 99 % omiin koiriini niin en halua ottaa minkäänlaista riskiä siitä, että pikkuinen jäisi esim jonkun lelun takia isojen koirien väliin. Niin paljon olen kuullut sattuvan ns. turhia vahinkoja pentujen kanssa.

Ensi viikolla pennelit pääsevät taas laajentamaan tuota reviiriään tänne muihin tiloihin, kun olen täällä niiden kanssa kotosalla. Yöt tosin saavat sitten nukkua tuolla eri tilassa rauhassa. Itsekin pääsin 4 viikon jälkeen takaisin omaan sänkyyni. Äitini oli täällä tosiaan viikon ja poikani edellisen viikon pentujen vahtina, kun minä olin töissä. Täytyyhän tässä välillä käydä tuota koiranruokahaakin käydä tienaamassa.

Kovin on nopsaan 3,5 viikkoa taas kulunut ja ensi viikolla alkaakin sitten uudet omistajat käydä tervetimässä tulevia perheenjäseniään. Nimet on jo suurinpiirtein tiedossa, mutta kuka on kuka jää nähtäväksi tuonne sirutukseen tarkastukseen saakka. 

Kiitos vielä kerran Iinin omistajalle Johannalle, että sain lainaksi näin ihanan koiran! 

t. Happy Mervi