viimeksi kulunut viikko ei kuulu niihin elämäni "parhaimpiin" hetkiin...

Viikko sitten perjantaina pikku Bree oksensi ja oli muutenkin hieman outo. Sirkka käytti eläinlääkärissä jossa ensiksi epäiltiin suolistotulehdusta. Breellä oli melkein kaikki hampaat lähtemässä yhtäaikaa ja epäiltiin jos joku pöpö olisi päässyt sitä kautta elimistöön. Lauantaina kuume kohosi yli 40 ja Bree kramppasi. Taas kiireellä eläinlääkäriin josta uudet stydimmät lääkkeet. Su näytti hiukan paremmalta, oli minun sylissäni ja nuoli munkin päältä sokerit ja joi kupista itse vettä. Maanantai meni suht hyvin, tiistaina alkuillasta halusi taas syödä minun karjalanpiirakkani päältä munavoit. Myöhemmin illalla taas huononi. Keskiviikkona taas eläinlääkäriin jossa otettiin röntgenkuvat. Nyt sanottiin, että sillä on palleatyrä. Lähete Viikin eläinsairaalaan jonne Bree vietiin to aamuna.

Toisessa keuhkossa oli mätää ja sen  puhdistus/hoito aloitettiin tietysti heti. Torstaina otettiin uudet röntgenkuvat, ultraus ja verikokeet. Seuraavaksi pyydettiin lupaa tehdä tähystys. Oli pieni epäilys, että josko sillä olisi jotain ruokatorvessa.  Tähystys aloitettiin perjantaina klo 9. Kahteentoista mennessä ei ollut kuulunut vielä mitään ja minulla sydän löi sataa itketti ja vitkautti. Vähän puolen päivän jälkeen lääkäri oli soittanut ja sanonut, että ruokatorvessa oli ollut luun siru joka saatiin tähystyksessä pois. Onneksi näytti sille, että ruokatorvi oli niin vähän vahingoittunut ettei estettä parantumiseen ollut.

Kävimme Sirkan kanssa pe katsomassa potilasta joka oli olosuhteisiin nähden suht hyväkuntoinen. Oli jo syönyt ja juonutkin itse joten toipuminen alkoi suht nopeasti. Bree on vielä tällä hetkellä Viikissä, mutta mitä todennököisimmin pääsee tänään jo kotiin. Kaikenkaikkiaan tämä(kin) oli vain niin älyttömän huonoa tuuria. Olen kuullut vastaavanlaisesta tapauksesta josta koira ei selvinnyt, koska syy ei selvinnyt tarpeeksi nopeasti. Minä olen niin älyttömän iloinen tällähetkellä, että Bree vaikuttaa selviävän tästäkin... Eilen se oli jo niin pirteä, että oli komentanut muita ulkona olevia koiria kovin äänekkäästi. Eläinlääkäri kutsui sitä "pikku pirulaiseksi"

Kiitos Breen "sijaisvanhemmat" Sirkka ja Tapsa!