Melkeinhän sitä saikin jo hetken hengähtää.

Alexia on tyttärensä Breen seurana, kun minulla on täällä kasa näitä pentuja.
Viime perjantaina Sirkka soitti ja sanoi, että Alexia on tosi outo. Vaikuttaa kipeältä, mutta syö ja juo kuitenkin. Kuume mitattiin eikä sitä ollut.
Sanoin, että jos tarvitsee niin lähden viemään sen lääkärille. Illalla vielä 9 maissa kävi ulkona, söi ja joi mutta oli tosi väsyneen oloinen.

klo 1.00 yöllä ripuloi ensimmäisen kerran. klo 3.00 yöllä oli ripuloinut veristä nestettä niin paljon, että oli jo ihan shokissa. Sirkka lähti miehensä kanssa ajamaan Alexiaa Viikkiin jossa se joutui suoraan teholle ja nesteytykseen. Menin la aamuna Viikkiin kysymään tilannetta. Se oli edellen tosi huonona, nesteytyksestä ja lääkityksestä huolimatta. Ensimmäinen arvio oli, että mahdollisesti kyseessä olisi haimatulehdus. Kävin su katsomassa Alexiaa teholla, vietiin ulos mutta se tuskin jaksoi kävellä. Oli kuitenkin vähän syönyt ja joikin itse.

Maanaina ultrassa löytyin muutos sapessa. Aloitettiin toinen antibiootti ja jo vuorokauden päästä se istui ja heilutteli häntää häkissään. Sovittiin ell kanssa, että jos vointi pysyy samana/kohenee niin ke saataisiin se sitten kotihoitoon. Tänään kävin sitten hakemassa Alexian ja vaikka koira onkin jo "huomattavasti" parempi niin ei se kuitenkaan kunnossa vielä ole... Sillä on nyt kova lääkekuuri seuraavat 4 viikkoa, sitten käydään kontrollissa ja katsotaan miltä näyttää. Jos tai/kun (toivottavasti) tämä olisi vain bakteeriperäinen tulehdus niin Alexia tulee kuntoon. Jos taustalla on jotain muuta niin sitten se onkin eri juttu. Taas kerran ei auta, kuin toivoa parasta!

Taas kerran kiitos Viikkiin eläinlääkärille ja tehon hoitajaille!
Mervi & Alexia