Ja hyvinhän se(kin) meni

Tuomarina oli Harry Tast ja tuloksena VSP pentu.
Arvostelussa kehuttiin Enksua erittäin lupaavaksi. Tastyn mielestä Enksun hännän kanto on juuri sellainen kuin Belgialaiset toivoisivat omilla koirillaan olevan.
Myös liikkumista ja luonnetta (tietysti) kehuttiin. Ainut miinus taisi olla se, että Enksu on vielä kovin kevyt. Laitan oikean arvostelun tänne kunhan saan sen Marikalta.

Se mistä me molemmat Marikan kanssa olemme erittäin ylpeitä on tietysti se, että Enksun luonne tosiaan on mitä mahtavin. Hän(kin) kuten emänsä rakastaa aivan kaikkia ja kaikkea.

Alexian viime karkureissun jälkeen saimme taas uuden "ihalijan". Perhe jossa Alexia vietti karkureissunsa jälkeen yhden yön ihastui Alexiaan niin suunnattomasti, että perheessä on nyt mahdoton koirakuume...  Alexia osaa kyllä ihastuttaa, vaikka välillä vihastuttaakin. Mutta noita positiivisia puolia on kyllä enemmän. 

Tuosta karkureissusta täytyy kertoa varmaan kokonaisuudessaan kuinka siinä (taas) pääsi näin käymään. Aleksiahan on tai on yhä edelleen Sirkalla hoidossa. Eräänä iltana hyvin myöhään Sirkan miesystävä (tietysti) oli käynyt takapihalla tupakilla ja hän ei ollut huomannut, että Aleksia jäikin sinne pihalle. Tämä on täytynyt tapahtua joskus hiukan ennen yhtätoista illalla, koska Aleksia oli mennyt Sirkan viereen nukkumaan kymmenen maissa.  No mitäpä tekee pieni sipukka tyttö? Tuusulan vanhantien varteen on matkaa metsän poikki 100 metriä ja siitä toiset 100 metriä lähimmälle bussi pysäkille. Sinne suuntasi Aleksia. Eräs rouva tyttärensä kanssa oli tulossa elokuvista ja jäi tuolla samaisella bussipysäkillä pois. Aleksia päätti lähteä heidän mukaansa ja vaikka kuinka yrittivät sanoa, että mene kotiisi niin tyhmä koira kun ei ole niin ajatteli, ettei ole kiva takapihalla nukkua. Sinnikkäästi seurasi ja kun olivat kotona niin oven luona häntää heilutti ja "pyysi" päästä sisään. Seuraavana aamuna Sirkka oli etsinyt Aleksiaa aamu viidesta saakka ja kahdeksan maissa laittoi minulle viestin, että Aleksia on kadonnut. Minä soitin tietysti heti Viikin eläinlöytökotiin ja sinnehän Aleksia oli ilmoitettukin jo löydetyksi. Sieltä Sirkka sitten kavi karkulaisen hakemassa ja näin löytyi taas yhdelle tulevalle uudelle sipukalle koti.

Enksun seuraava näyttely on täällä Helsingissä Tuomarinkartanossa lauantaina. Katsotaanpa mitä mieltä se tuomari on meidän "kaunottaresta".

Kiitos Marika!