Aika rientää...
Ensimmäinen matokuuri on annettu, eikä tainnut olla mieleistä. No huomenna ehkä jotain parempaa... Stockan herkkuosastolta kävin hakemassa tuoretta jauhelihaa-
Katsotaanpa miten sitten suu pannaan

Pennut pääsivät myös viime viikonloppuna huomattavasti isompaan "asuntoon" eli yksiöstä neliöön tuonne takkahuoneen puolelle. Pieniähän he vielä ovat, mutta mielestäni tosi reippaita. Narttu nro 1 on ilmetty äitinsä... Kukin ymmärtäköön tavallaan, mutta tuosta nartusta on kyllä vaikea luopua. Kuka hänet saa niin uskon, että on tyytyväinen! Valitettavasti valkoista on liikaa joten näyttelyihin ei taida olla asiaa.  Kyllä niistä huomaa jo pieniä eroja, mutta valinnat tehtäneen kumminkin vasta kun he ovat 5-6 viikkoisia. Ensi viikonloppuna tulee ensimmäiset vieraat. Ihmisiähän meillä on kyllä käynyt koko ajan, mutta ei ketään täysin vierasta. Saapa nähdä miten emo suhtautuu. Yksi asia mitä en ole kenenkään muun nartun huomannut tekevän on se, että kun pennut leikkii ja murisee toisilleen niin äitikoira menee väliin!?

Dago eno on mainio. Se on niiiiin uskomattoman kiltti ettei varmasti tekisi pahaa yhdellekään pennulle. Sen pitää koko ajan olla mukana hoitohommissa ja tulee välillä pentulaatikkoon silloinkin kun emo on siellä. Hyvän "isänmallin" saavat pennut Dagosta.

Vaikka en ole nukkunut yhtään kunnon yötä nyt kolmeen viikkoon niin ei voi kun ihailla ja ihmetellä noita pieniä ihmeitä. Miten äkkiä ne kasvavat ja muuttuvat eikä aikaakaan kun jo lähtevät... 

Hetalla oli paha ripuli (ilmeisesti jälkeisistä) ja meni aika monta yötä, kun piti useamman kerran laskea sitä pihalle. Silloin mietin, että onpa hyvä ettei asu kerrostalossa. Olisi siinä oikeasti voinut tulla suru yöpukuun, kun viidennen kerran heräsi ja piti päästää koria takapihalle.

Hyvät ystävät en ole hävinnyt mihinkään! Palaan taas ihmisten ilmoille toukokuun aikana

Nyt taas takaisin pentujen luo ihastelemaan ja ihmettelemään,
Mervi