Ohessa Rian muistokirjoitus Novasta:

Hyvää yötä rakkahin.
Ei jalkas tahdo kantaa, 
vaikka sydämesi kultaa on
ja kaikkes tahdoit antaa.

Sut kannan minä sylissä,
lämpimän kesän lehtoon.
Lasken sut unessa metsän havu kehtoon.

Auringonlaskuun juosten taipaleesi taita,
ja kuun kanssa terveset yön taivaalle sä laita.

”Nyt ei mulla enää kipuja,
ei ilollain oo rajaa.
Kun juoksen taivaan niityillä
ja vahdin pilvimajaa.”

Kiitos kaikesta spesiaali tyttöni, tulee ikävä. 

Kasvattaja kiittää Riaa sydämestään pikku Novan hyvästä hoidosta!

nova_150216.jpg